Avoin kirje Petri Pasaselle
Ymmärrän sinua Petri Pasanen, kun et oikein löydä positiivista Suomen esityksistä. Et ole iloinen, vaikka Suomi saa pisteen ja epäilet tapaa jolla tasoituskin tehtiin. Ymmärrän. Et ole väärillä jäljillä ajatuksissasi ja siten entistä mielenkiintoisemmiksi studiokeskustelunne käyvät.
Kolleegasi Juha Malinen sen ääneen sanoi. Vallalla oleva tapa on, että jos toinen joukkue on paperilla selvästi toista vahvempi, niin otteluun lähdetään varovaisesti ja puolustuksen kautta. Ennakkoluulot ovat jalkapalloilevan Suomen tukipilareita, mutta samaan aikaan pallonhallinta on jalkapallon vaaka - naula ja vasara.
Eilen Suomi pelasi paineettomassa ottelussa koko ensimmäisen puoliajan vailla pienintä ideaa omasta hyökkäyspelistä. Järkeilit osuvasti, että tämän valmentaja Kanerva oli valinnut taktiikaksi saadakseen ottelusta parhaan tuloksen. Tarkemmin sanoen valmentaja halusi vyölleen parhaan tuloksen ja näin se saatiin aikaan. Itsekkyys ei kuitenkaan ole ongelman ydin.
Valitettava tosiasia on, että tämä tulos muistetaan "Kroatian ihmeenä". Olet onnellinen Soirin hienosta maalista ja hyvästä lopputuloksesta, mutta surullinen siitä ettei kukaan muista tapaa millä tasuri tuli. Niin minäkin. Sinä tiedät, että meidän ei pitäisi pettää itseämme. Sen me kuitenkin teemme - yhä uudestaan ja uudestaan.
Helpot sisäteräsyötöt sinkoilevat pelistä toiseen minne sattuu ja pelimme näyttää kauhealta. Pitäisikö meidän kaivaa Suomen keskikenttien juniorivalmentajat Telia G-areenan eteen jalkapuuhun? Vanhan koulukunnan selitys on, että meillä ei ole materiaalia. Toisin on nimekkäillä vastustajillamme. Luca Modricillakin oli aikaa ja kykyä - sanoitte eilen. Jos Suomi olisi valinnut korkeamman prässin ei Modricillakaan olisi ollut helppoa - vai olisiko?
Vastausta edelliseen emme saa, koska kerta toisensa jälkeen olemme liian munattomia ottamaan siitä selvää. Yksi asia on kuitenkin varma. Nimittäin se, että kun Kroatia otti Suomea ylhäältä kiinni se teki Suomen pelin avaamisen vaikeaksi. Pelasimme omalla puoliskollamme ja virheet olivat pelitapamme aikaansaamaa epäjärjestystä. Saadessamme pallon olimme aina ongelmissa.
Petri, olen ollut yli kymmenen vuotta jalkapalloilusta sivussa. Katsellessani ja kuunnellessani maajoukkueen pelejä ja studiokeskustelujanne minusta alkaa vaikuttamaan, että filosofiani jalkapallopeliin kristallisoituu. Kiitän sinua varovaisesta kritiikistäsi jalkapallostudiossa. Jatka samaan malliin.
Ystävällisin terveisin,
Pelikaverisi Ville
Kolleegasi Juha Malinen sen ääneen sanoi. Vallalla oleva tapa on, että jos toinen joukkue on paperilla selvästi toista vahvempi, niin otteluun lähdetään varovaisesti ja puolustuksen kautta. Ennakkoluulot ovat jalkapalloilevan Suomen tukipilareita, mutta samaan aikaan pallonhallinta on jalkapallon vaaka - naula ja vasara.
Eilen Suomi pelasi paineettomassa ottelussa koko ensimmäisen puoliajan vailla pienintä ideaa omasta hyökkäyspelistä. Järkeilit osuvasti, että tämän valmentaja Kanerva oli valinnut taktiikaksi saadakseen ottelusta parhaan tuloksen. Tarkemmin sanoen valmentaja halusi vyölleen parhaan tuloksen ja näin se saatiin aikaan. Itsekkyys ei kuitenkaan ole ongelman ydin.
Valitettava tosiasia on, että tämä tulos muistetaan "Kroatian ihmeenä". Olet onnellinen Soirin hienosta maalista ja hyvästä lopputuloksesta, mutta surullinen siitä ettei kukaan muista tapaa millä tasuri tuli. Niin minäkin. Sinä tiedät, että meidän ei pitäisi pettää itseämme. Sen me kuitenkin teemme - yhä uudestaan ja uudestaan.
Helpot sisäteräsyötöt sinkoilevat pelistä toiseen minne sattuu ja pelimme näyttää kauhealta. Pitäisikö meidän kaivaa Suomen keskikenttien juniorivalmentajat Telia G-areenan eteen jalkapuuhun? Vanhan koulukunnan selitys on, että meillä ei ole materiaalia. Toisin on nimekkäillä vastustajillamme. Luca Modricillakin oli aikaa ja kykyä - sanoitte eilen. Jos Suomi olisi valinnut korkeamman prässin ei Modricillakaan olisi ollut helppoa - vai olisiko?
Vastausta edelliseen emme saa, koska kerta toisensa jälkeen olemme liian munattomia ottamaan siitä selvää. Yksi asia on kuitenkin varma. Nimittäin se, että kun Kroatia otti Suomea ylhäältä kiinni se teki Suomen pelin avaamisen vaikeaksi. Pelasimme omalla puoliskollamme ja virheet olivat pelitapamme aikaansaamaa epäjärjestystä. Saadessamme pallon olimme aina ongelmissa.
Petri, olen ollut yli kymmenen vuotta jalkapalloilusta sivussa. Katsellessani ja kuunnellessani maajoukkueen pelejä ja studiokeskustelujanne minusta alkaa vaikuttamaan, että filosofiani jalkapallopeliin kristallisoituu. Kiitän sinua varovaisesta kritiikistäsi jalkapallostudiossa. Jatka samaan malliin.
Ystävällisin terveisin,
Pelikaverisi Ville
Kommentit
Lähetä kommentti