Huomistakaan ei vielä ole annettu
Ihmisen pitää syödä. Siksi minunkin piti taas käydä ruokakaupassa. Tunnelma ruokaostoksilla on tosin muuttunut kovin. Ainakin minä ja silminnähden myös monet muut kiertävät toisiaan kaukaa. Silti mukaan mahtuu toisinajattelijoita. En ollut korviani uskoa, kun kuulin ysköksiä hyllyjen välistä. Katsoin taakseni ja eikö siellä tämä yli viisissäkympeissä oleva äijä pärskinyt ilman minkäänlaista yritystäkään laittaa kättä suun eteen. Luulisi jo tässä vaiheessa, että käyttäytymisohje olisi mennyt perille. Ymmärtäisin hieman paremmin, jos kyseessä olisi ollut lapsi. Lapsista lisää alla. Eilen menimme puistoon lasten kanssa. Siellä oli tietysti myös muitakin. Siinä koripalloa heitellessä oli viereisellä korilla poikaporukka. Kaverit olivat noin 10-13 vuotiaita. Minkäänlaista turvaväliä ei poikien välillä ollut ja kun he lopettivat pelaamisen ja kävelivät ohitsemme muistutin asiasta varovasti. Tämän seurauksena yksi nulikoista yskäisi kaveriaan provokatiivisesti naamaan. Häntä ei varmasti nau