Raimo Sarajärvi - keinoja kaihtamatta

Lienee selvää ellei päivänselvää, että Raimo Sarajärvi on kaikkea muuta kuin mitä työntekijä pomoltaan toivoo. Hän johtaa joukkojaan kuin härkätaistelija. Viitan takana on miekka pistovalmiina ja se viiltää aina, kun juhta tekee virheliikkeen. 

Paniikkinappula

Kovinkaan moni ei elämässään rakentele stadioneja ja yritysryppäitä. Sellaiseen ei monesta ole. Suurmiehet osaavat liikuttaa ihmismassoja ja rahavirtoja niin, että tulosta syntyy. He kuitenkin tarvitsevat työntekijää, koska itse eivät lapioon tartu. Suurten saavutusten toteutukseen tarvitaan myös yhteenkuuluvuutta - sitä ei voi ostaa. Yhteenkuuluvuus syntyy luottamuksesta. Onko sitä SJK:ssa enää?

Sarajärven kohdalla voidaan puhua todellisesta jokapaikan höylästä. Yhteyksiä eri yrityksiin on kymmeniä. Omistusta ja vastuuta herralla riittää. 

On selvää, että henkilöjohtamisen hienomotoriikka siinä kärsii. Jo kolmas valmentaja vuoden aikana sai lähtöpassit, koska itseäänhän Raimo ei vaihda. 

Paniikkinappula on pohjassa, kun tulosta haetaan hinnalla millä hyvänsä. 

Lopun alkua?

Suomalainen jalkapalloilu on nähnyt monta mahalaskua. Valitettavasti tutut oireet ovat jälleen ilmassa. Niistä ehkä näkyvin on ulkomaalaispelaajien invaasio ja toinen varma tekijä ovat valmentajavaihdokset. Taloudelliset ongelmat seuraavat uhkapeliä. On erityisen mielenkiintoista nähdä myöhemmin lukuja tämänkin tuskan takaa. 

Kuka haluaisi mennä valmentajaksi SJK:hon? Halukkaat käsi pystyyn.

Ville Lehtinen