Mockban poika


Nurkassa nojaa vanha balalaikka, jonka puiseen kylkeen ovat ajan kynnet raapineet syviä naarmuja. Pyödällä lojuu törkylehti, jonka sivuilta luen kuinka suomalainen jalkapallokäärme luo jälleen huomaamatta nahkaansa. Se saa minut kirjoittamaan. 

Aleksei Eremenko Junior kertoo muuttavansa perheineen Suomesta. Mies on muuttanut aikuisiällään ahkeraan, mutta tässä jutussa on silti lopun kaikua. Ennen kuin omasta puolestani (mielikuvituksellisesti) hyvästelen rintapotkulla vanjaa hanuriin, niin ihan muutama kohteliaisuuskin on mielestäni paikallaan. 

On historiallista, että ylipäänsä Suomen maajoukkueen pelaajassa ovat yhdistyneet niin monet huippuominaisuudet. Hyökkäyspään pelaajana Junior Eremenkossa kuitenkin todella oli kentällä sitä jotain. Hän oli tilanteiden luoja, mutta myös tehokas viimeistelijä. En ole lainkaan vakuuttunut, että kaikki ymmärsivät sitä kohtalomme hetkillä. Tuollainen itseluuloton tyyppi meille kuitenkin suotiin. 

Seiskan juttu kertoo, että Suomi ei Aleksein mielestä ole enää samanlainen maa kuin se, mihin hän aikoinaan muutti. Samalla hetkellä kuulen, kuinka balalaikastani katkeaa kieli. Äiti Venäjä kuulemma tarjoaa jotain mitä hän haluaa jälkikasvulleen tarjota. Varmaankin Ljosâ tarkoittaa tällä tulevia jalkapalloilun MM-kilpailuja.

Do svidaniya Aleksei!


Ville Lehtinen



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myyntiturva - kokemuksia

Raimo Sarajärvi - keinoja kaihtamatta

Vesivasara